Pääsin viikonloppuna ensimmäiseen peurapassiini. Suoritin metsästäjätutkinnon alkusyksystä, eikä minulla ole vielä edes omaa metsästysasetta. Olen kokenut metsässäliikkuja, minulla on omia muita aseita, mutta en oikeastaan tiedä miten metsästys käytännössä menee. Siltä osin kaikki on jännittävällä tavalla koko ajan uutta.
Pääsin muutama viikko sitten toisen kaverin seuraksi linnustamaan, joten tämä passireissu oli siis toinen metsätysreissuni. Mutta ensimmäinen, jossa minulla itselläni oli ase kädessä. Olkoon tämä siis ensimmäinen oikea jahtini.
Tällä(kään) kerralla ei saatu saalista, eikä ammuttu laukaustakaan.
Kokoonnuimme punaisen mökin pihaan, jossa tuoksui nuotion kepeä savu ja mäyräkoirat juoksi jaloissa. Esittelin itseni (ja poikani) kaikille ja sain ohjeet, kuinka näen koiran sijainnin puhelimestani. Meille määrättiin passipaikka parin avokallion väliin, minkä läheisyyteen kuljimme autolla ja loppumatka jaloin.
Koska minulla on aselupia, sain lainaksi haulikon ja lyhyen käyttöopastuksen tienpientareella. Tuttu kaveri, jonka kanssa ollaan monta kerta ammuttu IDPA-kisoissa, tietää kyllä, että ase on turvallisissa käsissä.
Ensimmäinen ajo
Kävelimme pojan kanssa metsään ja pohdiskelimme hyvää sijoittumista. En ollut aikaisemmin kunnolla hahmottanut, kuinka lyhyt haulikon tehokas kantama onkaan. Se 20-30 metrin etäisyys ei montaa puunväliä metsässä ole. Aluksi katsomani suojaisa passipaikka kallion laelta osoittautui yksinkertaisesti liian pitkäksi.
Jäimme passiin mäen alle.
Metsä oli vähintään kostea ja paikoin todella märkä. Istahdimme istuinalustojemme kanssa puolukkamättäälle ja odotimme.
Odottaessani tajusin, etten oikeastaan edes tiedä millainen on hyvä passipaikka. En edes tiedä, pitäisikö meidän olla jotenkin piilossa, vai riittääkö ettemme liiku ja haistaako eläin meidät joka tapauksessa. Tuntui jotenkin hölmöltä yrittää piiloutua uutuuttaan kiiltelevien oranssien vaatteiden kanssa, mutta ihan yhtä hölmöltä tuntui istua siinä kaiken nähtävillä. Olimme kuitenkin pienen kuusikon katveessa, joten ihan huono paikka ei kuitenkaan ollut.
Pojalle tuli tylsää nopeasti. Syötiin voileivät hissukseen ja poika räpelsi hiukan äänetöntä puhelintaan.
Vajaan tunnin päästä piti nousta seisomaan ja vähän verrytellä. Ainoa mitä oltiin toistaiseksi nähty, oli joku tuntemattomaksi jäänyt iso lintu ja kolme oravaa. Kauempaa oli kuulunut koiran haukuntaa ja tosi etäisiä laukauksia.
Epäselvyyksiä ja jänniä paikkoja
Istuin uudelleen alas ja pohdin, etten taaskaan tiedä, kuinka kauan tässä on tarkoitus istuskella. Istutaanko me tässä tunti vai koko päivä. Todennäköisesti ihan itsestäänselviä asioita kokeneille, mutta totaaliselle ummikolle itsestäänselvyydetkin on oikeasti epäselvyyksiä. Metsätystutkintoon valmentava kurssi tuntui keskittyneen itse metsästysaktin kannalta epäoleellisiin asioihin.
Päivän jännin kohta tuli tämän toisen istunnon aikana. Läheisessä tiheämmässä ryteikössä alkoi kuulua rytinää. Tylsyys kaikkosi saman tien, paransin otettani haulikosta ja aloin kuulostella tarkemmin. Mikä ihme siellä menee tuollaisella mekkalalla.
En tiedä miltä peura ryteikössä kuulostaa, mutta jotenkin ei tuntunut oikealta. Odotin että sieltä vähintään tulee marjastaja ulos pusikosta.
Mutta ei tullut.
Siellä se oravajengi kilvoitteli tai tappeli. Miten voi pienistä elukoista tulla noin suuri mekkala.
Kylmä alkoi ahdistella hilpeitä hessuja. Pakkasimme reput kasaan ja teimme pienen kierroksen avokallioiden lomassa. Löysin kaikenlaisia jalan- ja anuksenjälkiä. Mutta eläimiä ei näkynyt. Lyhyen kierroksen jälkeen palasimme samalle mättäälle, josta meidät pian soitettiinkin taukopaikalle.
Muilla passeilla oli ilmeisesti peuraa nähtykin, mutta ei sopivasti.
Toinen ajo
Pienen tauon jälkeen alkoi vielä toinen ajo. Nyt meidän passissa oli laajempi näköala ja saatiin kuivempi asema mättään takaa näkösuojasta. Koiratkin haukkui tällä kertaa lähempää ja laukauksia kuului useampiakin. Pojallakaan ei ollut enää tylsää.
Mutta yhtään elukkaa ei nähty.
Myöhemmin kuulin, että kaikki laukaukset olivat kuminoineet läheiseltä ampumaradalta. Kummoisia paikkoja ei siis ollut ollut kellään.
Mukava aamupäivä metsässä tuli päätökseensä. Tän päivän saalis piti hakea pikaruokaravintolasta.
Ensi viikolla sitten toisen kaverin kanssa toiseen paikkaan. Silloin on ohjelmassa myös ammuntaharjoittelua, niin tulee ainakin jotakin tehtyä, vaikka ei sitten peuraa tai kaurista passiin osuisikaan.