Hyvässä pistooliotteessa eli pistoolin gripissä ei ole pelkästään kysymys siitä, kuinka lujaa puristaa. Vaan myös siitä, mihin suuntaan puristaa.
Ne kenellä on isot ja voimakkaat kädet eivät ehkä koe tätä tarpeelliseksi ja joillekin tämä on yksinkertaisesti liikaa nysväämistä.
Minulla puolestaan on herkät rakastajan kädet ja olen joutunut pohtimaan tätä aika paljon. Tässä tekstissä puran ajatuksiani otteeseen liittyen. Jos olet kuin minä, tästä ehkä on apua sinulle. Varsinkin jos olet valmentaja, tästä voi olla apua, kun autat uusia ampujia harrastuksen alkuun.
Minulla siis käy niin, että varsinkin jokaisen ampumasession alussa laukaus kerrallaan tukikäden ote rapautuu. Noin neljännen laukauksen kohdalla ammun käytännössä yksikätisesti. Kisoissa korjaan tilannetta pienellä lypsämisellä eri tauluryhmien välillä, mutta olisihan se parempi ettei tarvitsisi tehdä niin.
Olen yrittänyt kehittää puristusvoimaani jousipuristimella. Silloin huomasin omituisen asian.
Kouraa puristavat lihakset sijaitsevat kyynärvarren alapuolella, sillä pikkusormen puoleisella alueella, joka on lattiaan päin, kun käsi on ampuma-asennossa.
Jousipuristimella puristellessani sain kuitenkin aikaiseksi poltteen kyynärvarren yläpuolella, jossa sijaitsee kouran ojentamiseen liittyvät lihakset. Minulla siis koukistavat ja ojentavat lihakset työskentelevät toinen toisiaan vastaan.
Mutta tästä lähtee:
- Hyvä pistooliote tulee korkealle
- Hyvä pistooliote ei ole puristus vaan kierto
- Hyvä pistooliote vetää alhaalta ja työntää ylhäältä
- Hyvä pistooliote ei oikeasti lukitse rannetta (vaan tukee sitä)
- Hyvä pistooliote asemoi rekyylin keskipisteen oikein
Mikään näistä asioista ei ole hyvälle ampujalle uutta. Mutta on mahdollista, ettei hyvä ampuja tiedä tekevänsä näin, eikä siten osaa kertoa asioita eteenpäin.
Hyvä pistooliote tulee korkealle
Usein sanotaan, että aseesta pitää ottaa kiinni mahdollisimman korkealta. Tämä on luonnollista, koska se on otteen näkyvin osa.
Mutta se ei valitettavasti ole koko totuus.
Asetta heiluttava rekyyli tapahtuu piipun suussa tapahtuvasta luodin ulostulosta ja luistin liikkeestä, joten teorian mukaan alempana oleva ote kärsii vipuvaikutuksesta. Rekyylillä on siis sitä enemmän vaikutusta otteeseen mitä alempaa otetaan kiinni.
Samalla kuitenkin unohtuu, että myös otteella on sitä enemmän vipuvaikutusta rekyyliin, mitä alempaa otetaan kiinni.
Myös Tacical Riflemanin Karl kertoo tästä videolla (video alkaa juuri siitä kohdasta)
Asiat ei siis ole ihan kauhean mustavalkoisia, vaan aina on jotain pientä kaupankäymistä ja tasapainottelua hyvien ja huonojen puolien välillä.
Hyvä pistooliote ei ole puristus vaan kierto
Moninkertainen maailmanmestari Robert Vogel kertoo videollaan, että pistoolista ei kuulu puristaa kuin apina. Kouraa ei siis pelkästään kiedota aseen kahvan ympärille ja puristeta niin lujaa kuin lähtee.
Vogelin mukaan puristusliikkeessä on mukana kierto. Peukalon puoli nousee ylöspäin ja muut sormet kiertyvät alaspäin.
Olin nähnyt Vogelilta samantyyppisen selityksen aikaisemminkin ja esitän jopa tämän saman liikkeen IDPA-verkkokurssilla. Mutta juuri sillä hetkellä en ollut riittävän kypsä oikeasti ymmärtämään ja soveltamaan asiaa.
Jyväskylän Armorialla yksityistunnilla Juha Eskelinen muistutti, että asekädellä ei puristeta kaikilla sormilla, vaan enimmäkseen keskisormella ja nimettömällä.
Totesin siinä vieressä, että näinhän sitä tehdään biljardikepilläkin. Ja itseasiassa myös katanalla tai muilla miekoilla, erilaisilla lyömäaseilla ja seipäillä, joita olen vuosien aikana heilutellut ja kolistellut jonkin verran
Taistelulajien puolelta on yllättävän paljon siirtovaikutusta (etenkin toiminnallisen) ammunnan harjoitteluun.
Mutta en siltikään vielä ymmärtänyt tai osannut soveltaa tätä, kunnes näin youtube-algoritmijumalien suosiollisella väliintulolla Vogelin videon uudelleen.
Hyvä pistooliote vetää alhaalta ja työntää ylhäältä
Minulla on myös sellainen ongelma, että tukikäsi asettuu osin asekäden sormenpäiden päälle. Osa tukikäden kämmenpohjasta on siis paljaan aseen ja osa sormien päällä. Tämä ei ole kovin tukeva kohta.
(Kahvapaloja vaihtamalla sormet todennäköisesti asettuisi jotenkin toisella tavalla ja varmasti kokeilen myös tätä, mutta ongelmaa on hyvä lähestyä useammalla ratkaisulla.)
Nyt kun keskityn asekäden puristuksessa alempiin sormiin kahvan alaosaan muodostuu vetävää painetta. Se taistelee rekyyliä vastaan nimenomaisesti vipuvaikutusta hyväksikäyttäen. Mitä alempaa tämän onnistun tekemään, sitä voimakkaampi on sen vaikutus.
Tässä kohtaa siis peruste korkealle otteelle vähän niinkuin lakkaa olemasta. Periaatteessa mukaan voisi siis ottaa myös pikkusormen puristuksen, vaikka se usein neuvotaankin jättämään pois.
Peukalon noususuuntainen energia taas saa peukalonhangan työntämään kahvaa eteenpäin. Tämä puolestaan synnyttää kahvan yläosaan tukipisteen tai saranan, jota vastaan kumpikin vipuvarren pää toimii.
Samalla asekäden sormet laskeutuu ihan hivenen alaspäin, jolloin minulla on enemmän tilaa tukikäden kämmenpohjalle aseen paljaalle pinnalle.
Hyvä pistooliote ei lukitse rannetta (vaan tukee sitä)
Minua on aina häirinnyt sanonta siitä, että ranteiden pitää olla lukossa. Koska näin ei voi olla.
Ranne on pallonivel, joka ei mene lukkoon samalla tapaa kuin polvet tai kyynärpäät sarananivelinä.
Lukko on lukko, joka estää ovea avautumasta vaikka siihen kohdistaa voimaa. Ranteen osalta on kysymys enemmänkin siitä, että vertauskuvallista ovea vasten on asetettu tueksi jokin raskas parru nojaamaan siihen.
Tässä tapauksessa tuki on kyynärvarren lihakset (ranteessa itsessään ei lihaksia kauheasti ole). Lihas ei kuitenkaan ole kauhean tehokas ”päivystämään” ja estämään jotakin yllättävää voimansuuntaa koko ajan, jos se on lepoasennossa.
Käytännössä siis lihasten pitää kääntää ranne ääriasentoon, jota vastaan sitä koko ajan työnnetään. Ranteen ääriasento on kuitenkin aivan eri asento, kuin mihin aseen kahva kääntyy.
Siksi rannetta ei varsinaisesti voi laittaa lukkoon. Mutta kiertoliikkeisen puristuksen sivutuotteena syntyy ranteeseen työntävä vaikutus, jolla on melkein sama vaikutus.
Sanonta ”laita ranne lukkoon” on siis hyvää tarkoittava ja tavallaan oikein. Mutta perustuu ihan vääriin faktoihin. Ja sen vuoksi auttaa uutta ampujaa ihan yhtä paljon kuin käsky ”ammu paremmin”.
Hyvä pistooliote asemoi rekyylin keskipisteen oikein
Jos vertaan tuolloin tunnilla ottamiani hidastettuja videoita minun ja Juhan, niin meidän aseet heiluu laukauksen jälkeen ihan eri keskipisteen ympärillä.
Juhan keskipiste on nimenomaan siellä luistin takaosassa. Kärjistetysti voisi sanoa, että takatähtäimet pysyy paikoillaan ja jyvä nousee.
Minulla taas käy niin, että keskipiste on jossain kahvan puolivälissä. Jyvä nousee, mutta takatähtäin myös laskee. Tämä johtuu siitä, että minun ranteeni ”eivät ole lukossa”.
Nyt kun minä oletettavasti ja luultavasti ymmärrän tämän, on enää vain harjoittelusta kiinni oppia myös soveltamaan tätä.