Aseen omistamiseen, lainaamiseen, käyttämiseen, kantamiseen ja muihin verbeihin liittyy yllättävän paljon epäselvyyksiä. Osaltaan johtuu siitä että terminologia on muuttunut vuosien saatossa sekä siitä, että kaikki sanat eivät aina juridiikassa ole ihan sitä miten niitä arkikielessä käytetään.
Tämä kirjoitus yrittää yhdistellä ampuma-aselain pykälät suht ymmärrettävään yhteenvetoon.
Ampuma-aselaki tuntee nämä asiat
- Aseen hankkimislupa
- Aseen luovuttaminen
- Aselupa (entinen aseen hallussapitolupa)
- Aseen omistaminen
- Aseen valvottu käyttö
- Aseen lainaaminen
- Aseen rinnakkaislupa
- Aseen luovuttaminen
Kirjoitukset keskeinen sisältö löytyy myös tästä Youtube-videosta
Hetkinen, entäs ”aseenkantolupa”?
Aseenkantolupa on termi, jota lainsäädäntö ei tunne, vaikkakin laissa aseen kantamisella viitataan aseen käyttämistä hyväksyttäviin käyttötarkoituksiin.
Siviilillä harvoin jos milloinkaan on hyväksyttävää käyttötarkoitusta kanniskella asetta vyöllään ja siten pitää asetta käyttövalmiudessa mukanaan ns ”varmuuden vuoksi”. Mutta asetta voi kuljettaa (siirtää paikasta toiseen) yllättävänkin vapaamuotoisesti, kunhan tietyt edellytykset täyttyvät.
(Eli kuljettamiseen itseensä on hyväksyttävä syy ja ase on lataamattomana suojuksessa eli näkymättömissä. Metsästyslaki antaa lisäksi omat ehtonsa.
Olen kuullut, että jokin yksittäinen poliisihenkilö olisi suositellut pistoolin kuljettamista julkisissa kulkuneuvoissa mieluummin lataamattomana vyökotelossa puseron ja takin alla kuin säilytyspussissa selkärepussa. Reppu voi unohtua tai se voidaan varastaa, jolloin ase päätyisi vääriin käsiin. Mutta tämä on yksittäinen tarina enkä rohkaise tällaiseen käyttäytymiseen.)
Aseluvan ja aseen hankkiminen omaan omistukseen
Ensimmäiseksi henkilö anoo hankkimislupaa tietylle asetyypille ja kaliiperille. Tämä tapahtuu poliisilaitoksella, jossa virkailija naputtelee ilmoitetut tiedot järjestelmään. Tapauksesta riippuen varsinainen viranomainen voi kutsua haastatteluun tai edetä suoraan seuraavaan vaiheeseen eli hankkimisluvan postittamiseen.
Kun tällainen A4-paperi on saatu, aseen entinen omistaja voi luovuttaa aseen tälle uudelle henkilölle. Henkilö menee näyttämään hankittua asetta viranomaiselle, joka lopulta myöntää varsinaisen aseluvan tähän yksittäiseen sarjanumerolla varustettuun aseeseen. Aselupa on luottokorttikokoinen kortti, joka saapuu postitse. Tänä väliaikana hankkimisluvan dokumentit toimivat aselupana.
Hankkimislupa on siis kaliiperitasolla yleinen ja aselupa on sarjanumerotasolla asekohtainen.
Näin ase siis omistetaan.
Hankkimisluvan ja sitä kautta aseluvan saaminen edellyttää aina hyvää perustetta. Käytännössä metsästysperuste on helpoin ja haulikon tai pienriistaan sopivan kiväärin voi saada lähes ilman aseenkäyttökokemusta, kunhan metsästysoikeus on olemassa.
Suurikaliiperisen ”käsiaseen” hankkiminen taas yleensä edellyttää urheiluperustetta sekä kahden vuoden harrastuneisuutta. Pitää siis ensin urheilla ”laina-aseilla” kaksi vuotta ja pitää kirjaa harrastuksestaan.
Laina-ase oli lainausmerkeissä, koska lupaviidakossa aseen lainaamisella on ihan erilainen merkitys. Myöskään käsiase ei ole kovin hyvä termi ja ampuma-aselaki puhuukin lyhyistä ampuma-aseista.
Pistooli voi olla käytännöllinen loukkupyyntimetsästyksen lopetusaseena, mutta silloinkin saatetaan edellyttää pienempiä kaliipereita tai kertalaukaustoimintatapaa tai jopa hylätä koko hakemus, jos henkilöllä on jo pienikaliiperinen kivääri.
Vaikka laki on kaikille yhteinen valitettavasti osa lupia myöntävistä poliisilaitoksista tulkitsee lakia eri tavoin. Ja vaikka tiukka syyni saattaa yksittäistä henkilöä suoraan sanottuna vituttaa, on yhteiskuntatasolle hyödyllistä, että varsinkaan käsiaseita ei ilmesty kentälle enempää kuin mikä niiden tosiasiallinen käyttötarve on.
Erilaisilla kirpputorisaiteilla myydään paljon kallista ja nurkkiin tarpeettomana unohtunutta harrastustavaraa. Mikäli aseita saisi helpommin, myös niitä lojuisi ihmisten kodeissa vailla tarvetta ja erilaisten häviämis- ja ryöstöuhkien alla.
Aseen valvottu käyttö ja lainaaminen
Aseen valvotun käytön mukaan aseen saa antaa toisen henkilön käteen ja hän voi sillä ampua, mikäli aseluvan haltija pystyy tilannetta tehokkaasti valvomaan ja ohjaamaan. Ampuvalla henkilöllä ei ole itse ampumiseen mitään vaatimuksia ja hän voi olla vaikka pieni lapsi.
Tämä koskee vain aseen hallussapitoa ja siten ampumista. Jos aseella haluaa samalla metsästää, tulee ampujalla olla myös metsästysoikeus.
Periaatteessa tämä siis tarkoittaa sitä, että aseen omistaja seisoo ampujan vieressä. Tosin minulla on valvotun käytön perusteella ollut käytössäni ase, jonka omistaja ei ole ollut välittömässä läheisyydessä. Mutta tällöinkin on ollut kyse tutusta porukasta, joka on minut vartavasten ja huolellisesti kouluttanut sekä aseen käsittelyyn, että käyttötilanteeseen. Lisäksi olen jatkuvasti ollut muiden aseluvallisten ja kilpailutuomarin tarkkailun ja komentojen alla.
Kun siis ampumaurheilua aloittaessaan joutuu aloittamaan ns ”laina-aseilla”, asetta ei lakiteknisesti lainata, vaan se saadaan valvottuun käyttöön.
Aseen lainaaminen taas tarkoittaa sitä, että aseen omistaja antaa aseen ampujalle pidempiaikaisesti ja myös omaan säilytykseen. Ampuja siis kohtelee asetta kuin omaansa ja vastaa sen asianmukaisesta säilytyksestä.
Aseen saa lainata vain sellaiselle henkilölle, jolla on tätä asetta vastaava oma aselupa. Katso tarkemmin allaolevasta taulukosta.
| Oma lupa | Saa lainata | |||||
| Haulikko | Kivääri tai yhdistelmäase | Pienoiskivääri | Pistooli, revolveri | Pienoispistooli, pienoisrevolveri | ||
| Haulikko | Kyllä | Ei | Kyllä | Ei | Ei | |
| Kivääri tai yhdistelmäase | Kyllä | Kyllä | Kyllä | Ei | Ei | |
| Pienoiskivääri | Ei | Ei | Kyllä | Ei | Ei | |
| Pistooli, revolveri | Ei | Ei | Kyllä | Kyllä | Kyllä | |
| Pienoispistooli, pienoisrevolveri | Ei | Ei | Ei | Ei | Kyllä | |
Valitse ensimmäisestä sarakkeesta oma asetyyppisi ja näet samalta riviltä, mitä aseita saat lainata joltain toiselta. Esim pienoiskivääriluvalla saat lainata vain toista pienoiskivääriä. Mutta pienoiskivääriä saa kyllä lainata melkein millä tahansa muulla luvalla.
Huomattavaa on, että laki ei erottele kaliipereita ryhmän sisällä. Käytännössä siis 9mm pistoolikaliiberikarbiinilla saa lainata .50 kaliiperin tarkkuuskivääriä, koska kummatkin ovat kivääreitä (paitsi, että .50-kaliiperi saatetaan tulkita erityisen vaaralliseksi patruunaksi, joka vaatii oman erityisen vaarallisen aseen luvan kyseisessä asetyypissä).
Kaliiperia tarkistellaan vain sen osalta, onko se pienikaliiperinen (korkeintaan .22 reunasytytteinen) pienoispistooli tai pienoiskivääri, vai isompikaliiperinen.
Lainaperusteella henkilölle voi antaa patruunoita, mutta hän voi myös itse ostaa patruunoita laina-aseeseen.
Nyt pitää tunnustaa että minulle on hiukan epäselvää missä menee valvotun käytön ja lainaamisen raja.
Oletan että valvottu käyttö edellyttää nimenomaisesti riittävää kykyä valvoa ampujaa (mutta ei katseyhteyttä). Tämän kyvyn puuttuessa mennään lainaamisen puolelle, joka siis edellyttää siihen soveltuvaa muuta aselupaa.
Hiukan on myös epäselvää milloin lainaamisesta pitää ilmoittaa. Laki sanoo, että ilmoitus pitää tehdä 30 vuorokauden sisällä, mutta lisäpykälien mukaan se astuisi voimaan vasta 1.3.2024.
Hiukan tekstin kohdasta riippuen lisäpykälää voi tulkita niin, että voimaanastuminen koskee sähköisen järjestelmän käyttöönottoa, tai ilmoitusvelvollisuuden kohdistumista asealan elinkeinoluvan haltijaan. Tai että lainaamisesta ei tarvitsisi tehdä mitään ilmoitusta ennen tuota päivämäärää.
Yhtä kaikki, kannattaa pidemmän lainatilanteen sattuessa tarkistaa onko Valtioneuvosto tehnyt jotain lisäasetuksia. Ja ehkä sopia lainaajan kanssa, että laina-aika alkaa kysyttäessä aina kaksi viikkoa sitten maanantaina.
Olenkin lainannut kivääriluvan perusteella haulikkoa kaurisjahdin passissa, jossa istuin ilman valvontaa. Aseen omistaja oli metsikön toisella laidalla. Periaatteessa valvottu käyttö olisi voinut täyttyä tässäkin tapauksessa, mutta parempi hoitaa asiat heti kunnolla kuin pyytää jälkikäteen anteeksi.
Aseen rinnakkaislupa ja luovuttaminen
Aseen lainaamisen ja oman aseluvan rinnalla on olemassa myös aseen rinnakkaislupa.
Silloin henkilö, jolla vielä ei ole lainaamisen mahdollistavaa aselupaa voi saada rinnakkaisen aseluvan juuri siihen tiettyyn aseeseen (ja sarjanumeroon). Luonnollisesti tämä edellyttää sen alkuperäisen luvanhaltijan suostumusta.
Käytännössä tätä tapahtuu tyypillisimmin alaikäisten kohdalla, koska alaikäinen ei voi saada omaa aselupaa. Rinnakkaisluvan voikin siis saada huoltajien suostumuksella jo 15-vuotiaana, mutta alkuperäisen aseluvan haltijan ei tarvitse kuulua samaan perheeseen.
Rinnakkaislupa on myös mahdollisuus aikuisten kesken vaikka edellytykset omalle aseluvalle olisivat olemassa. Tällöin esimerkiksi pariskunta tai kaverukset pärjäisivät yhdellä aseella.
Lupaprosessin vuoksi ei todennäköisesti ole mahdollista saada aselupaa ja rinnakkaislupaa samalla poliisiasemakäynnillä. Rinnakkaislupahakemusta jätettäessä pitää jo olla olemassa se aselupa, johon rinnasteisuutta haetaan.
Periaatteessa rinnakkaisluvassa on siis kyse luvanvaraisesta lainaamisesta.
Rinnakkaisluvan hankkiminen tilanteessa, missä lainaaminen olisi mahdollista, ei tunnu käytännössä tarpeelliselta, vaikkakin periaatteessa se voisi joskus olla hyödyllistä. Ainakin se poistaa aseen lainaamiseen liittyvät tulkintaerot patruunoiden ostamisen osalta, sekä jonkinlaisen lupadokumentin näyttämisen, mikäli viranomainen joskus sattuu kentällä lupakorttia kysymään.
Rinnakkaisluvalla saattaa myös olla jotain psykologista vaikutusta siinä tapauksessa kun aseen alkuperäinen omistaja kuolee.
Virallisesti kuitenkin rinnakkaislupa raukeaa ja ase päätyy kuolinpesän omistukseen. Mutta aseen kohtalo perunkirjoissa saattaa olla vahvempi ja aseen sijaintitieto ylipäätään olemassa, mikäli aseesta on aiemmin tehty kunnon paperit.
Teoriassa on mahdollista, että aseen luvanhaltija olisi lainannut aseen toiselle henkilölle, mutta ei olisi ehtinyt tehdä lainaamisesta kertovaa ilmoitusta ennen kuolemaansa. Jos kuolinpesä ei asetta löydä, se tulkitaan hävinneeksi. Aseen lainaajalla olisi silloin hallussaan luvaton ase.
Ja ympyrän sulkeutuessa aseen luovuttaminen tarkoittaa siis omistuksen vaihtamista joko myymisen, ilmaiseksi antamisen tai yksinkertaisesti luvan umpeutumisen seurauksena. Tähänhän otettiin jo kiinni kirjoituksen alkupuolella.