Halusin demonstroida itselleni kuinka paljon eri asennot ja otteet vaikuttavat kehon paljastumiseen, kun suojan takaa siivutetaan ns väärältä puolelta (oikeakätiselle vasemmalta).
Tähtään kussakin kuvassa kameran merkkivaloon. Kuvan keltaiset viivat ovat identtisillä kohdilla kummassakin kuvaparissa. Asehihna kulkee vain niskani ympäri ja ase siis roikkuisi kaulassani jos en pitäisi siitä kiinni.
Luonnollisesti ilman mitään muutosta keho paljastuu lähes kokonaan, koska tähtäävä silmä, asekäden hartia ja asekäden puoleinen jalka ovat kaikki käytännössä päällekkäin.
Kehoa voimakkaasti taittamalla saadaan suuri osa yläkehosta pysymään piilossa, mutta asento ei ole kovinkaan tukeva.
Kun aseen perä vaihdetaan toiselle olalle, vaihtuu myös tähtäävä silmä, jolloin kulman takaa ei tarvitse tulla yhtään niin pitkälle esiin.
Käsien pitäminen paikoillaan tai niiden vaihtaminen täydelliseksi asennon peilikuvaksi vaikuttaa paljastuvuuteen yllättävän vähän. Kun kädet pitää paikoillaan aseen vaihto toispuoleiseksi on helpompi ja nopeampi. Ase on ammuttavissa koko ajan ja häiriön sattuessa ase on valmiiksi oikein päin kädessä.
Mutta olan vaihtaminen ilman käsiä tapahtuu tukevuuden ja hallintalaitteiden operoinnin kustannuksella itse ampumisen aikana. En enää ylety vasemmalla kädellä aseen etukahvalle vaan joudun vetämään sen lippaan eteen. Ote ei silloin ole enää yhtä tukeva, eikä siitä pysty operoimaan asevaloa. Joudun myös kääntämään asekättä hiukan ylettyäkseni peukalolla varmistimeen, joka tässä aseessa on vain vasemmalla puolella. Varmistinta en enää saa päälle tässä asennossa.
Täydellisellä peilikuvalla ote on huomattavasti tukevampi. Juuri tässä aseessa en edelleenkään pysty kunnolla operoimaan asevaloa, koska lamppu itse on etäkytkimen tiellä. Aseen alakautta se onnistuu, mutta hankalasti.
Varmistinta pystyn operoimaan joko vasemman käden liipaisinsormella (vähän RKn tapaan) tai peukalolla, jolloin peukalo todennäköisesti jää kahvan väärälle puolelle. Tässä nimenomaisessa 9mm aseessa sillä tuskin on merkitystä tarkkuutta arvioitaessa.
Kollaasista puuttuu vielä se optimaalisin nojattu täyspeiliasento, mutta ero tapahtuu lähinnä jaloissa.
Parhaan asennon valinta
Mikä näistä asennoista sitten on se paras? Riippuu täysin kulloinkin käytettävästä aseesta, ampujan ruumiinrakenteesta ja erityisesti kontekstista.
Jos ollaan sisätiloissa CQB-tilanteessa tarkkuus on jotakuinkin riittävä huonommallakin asennolla, ja nopeus sekä ampumiseen, että tilanteiden vaihtumisessa saattaa hyvinkin olla kriittinen tekijä.
Tarkkuus puolestaan korostuu kun kohde on kauempana, eikä kesken suorituksen tarvitse olla valmiina myöskään mihinkään toiseen suuntaan. Häiriönkin sattuessa todennäköisesti pystyy vetäytymään kunnolla suojaan.
Minä itse olen niin laiska jätkä, että tasapainoilen jossain nojaamisen ja puolitransition välillä. En usko että pystyisin stressitilanteessa kovinkaan tehokkaasti selviytymään häiriöistä ja lippaanvaihdoista vääräkätisesti. Aika kuitenkin näyttää mitä kaikkea sitä pystyy oppimaan kun vaan jaksaa harjoitella.
Pidän silti realistisena sitä, että ahkerastakin harjoittelusta huolimatta toinen puoli tulee aina olemaan selkeästi huonompi ja oikeasti tasapainoiset operaattorit ovat jokseenkin yhtä yleisiä kuin neliapilat.
cqb #shouldertransition