Niin kauan kuin minua ei ammuta takaisin, säästän rahojani mieluummin patruunaan kuin tähtäimeen. AR-15-pohjaisen 9mm pistoolikarbiinini päällä istua jököttää 79,90 euron Vector Opticsin Ratchet-punapistetähtäin, jonka ostin airsoft-kaupasta. Sekä airsoft-kauppa, että valmistaja itse lupaavat, että vekotinta voi hyvällä omatunnolla käyttää myös oikeissa aseissa eikä takuu mene siitä moksiksaan. Ja näin minä sitten tein.
Kävi kuitenkin eräänä päivänä niin, että asesalkun virkaa tekevästä kitarapussista löytyi pienenpieni osa, jonka alkuperää en pystynyt arvioimaan. Lähetin kuvia jopa asesepälle, joka arvioi ettei se ainakaan pyssystä oo. Jäljelle jäi siis syyttää tähtäintä ja tosiaan, tähtäimen jalustan kiinnikkeistä oli ruuvi murtunut ja loppuosa pyöri pussin pohjalla.
Näin jälkikäteen olen pohdiskellut, että olisikohan tämä ollut jo alusta asti murtunut, koska en muistaisi koskaan nähneeni ruuvikoloa ”täynnä”, kuten se nyt on.
Oli miten oli, sain kaupasta uuden tähtäimen ja se piti nyt käydä kohdistamassa. Ja samalla tein siitä pienen youtube-videon:
15 metrin etäisyys on IDPA-optimi PCC-kiväärin kohdistukselle
Ammun PCC-kiväärillä IDPA:aa tai muuten vain harjoittelen taktisen kiväärikäsittelyn taitoja. IDPA:ssa ampumaetäisyys on jotain 1-20 metrin välillä, joten minun on ihan turha kohdistaa kivääriä sadan tai viidenkäänkymmenen metrin matkaa varten.
Erilaisten kohdistustaulukkojen jälkeen olen päätynyt kohdistamaan kiväärin 15 metrin matkalle. Noin kymmenen metrin matkalla lähemmäs tai kauemmas osumapisteet pysyvät kaikki noin 15cm iskemässä. Käytännössä siis aina, kun olen 15 metriä lähempänä, nostan tähtäyspistettä vajaat pari senttiä ylemmäs viittä metriä kohden. Viiden metrin etäisyydeltä pääosumat napsahtavat keskelle, kun tähtään pahvin yläreunaan.
Ensin raakakohdistus
Tällä kerralla kivääristä löytyy myös co-witness-avotähtäimet, joten raakakohdistus oli helppo. Absoluuttisessa co-witnessissä sekä avotähtäimen, että punapisteen tähtäyspisteen sijainti on sama. (Lower co-witnessissä avotähtäimet ovat punapistettä alempana.)
Perinteisesti raakakohdistuksessa pitäisi surrata kivääri piukkaan ja tähdätä kohdetta sen piipun läpi, jonka jälkeen tähtäin ruuvataan samoille tietämille. Nykyään saa edukkaasti myös laserkohdistimia tai laserhylsyjä, jotka ovat käytännössä patruunan muotoisia laserosoittimia, jotka laitetaan piipunsuuhun tai patruunapesään, josta osoitin sitten näyttää pisteen maalitaulussa. Aseen oma tähtäin kohdistetaan sitten tähän pisteeseen.
Minulla ei moista vekotinta ole, enkä viimekään kerralla tajunnut kuikuilla piipun läpi. Mutta ne avotähtäimet on, joten nyt siis ruuvasin punapisteen jokseenkin avotähtäinten kanssa linjaan jo ennen siirtymistä radalle.
Ja sitten tarkkuuskohdistus
Periaatteessa yksi musta piste keskellä taulua riittää kohdistamiseen. En halunnut käyttää ihan puhdasta taulua näin triviaaliin puuhaan ja valitsin käytettyjen joukosta niin paikatun, että tein selvyyden vuoksi vaalealla maalarinteipillä ison ristin tauluun, minkä keskelle piirsin mustalla tussilla parin sentin pallukan.
Asetin pöydän ja tuolin ensin noin 10 metrin etäisyydelle taulusta, koska se on etäisyys, josta näen vielä osumat tarkasti paljain silmin. Laitoin ratakassini pöydälle pehmusteeksi ja nojasin kiväärin kanssa tukevasti sen päällä.
Hyvän tuen ja lyhyen etäisyyden ansiosta pystyin luottamaan jo yhteenkin laukaukseen. Pidemmältä matkalta pitäisi ampua aina 2-4 laukausta kunnon osumakeskeispisteen hahmotusta varten, mutta ei näissä olosuhteissa. Jokaisen laukauksen jälkeen kiersin tähtäimen ylösalas- tai vasenoikea-ruuvia joitakin naksahduksia. Kyyyllä se siellä käyttöohjeessa varmasti kerrotaan tarkemminkin, mutta niistä on niin paljon vaivaa.
Jo muutaman laukauksen jälkeen olin niin sanotusti pisteen päällä ja siirsin tuolini lopulliseen 15 metrin paikkaan.
Enää kaksi laukausta ja kaikki osumat pysyivät pituuspiirien suhteen oikeassa paikassa. Kerta kiellon päälle ja leveysastekin napsahti kohdilleen.
Edellisellä kerralla minulla meni huomattavasti enemmän patruunoita ja olin varautunut siihen nytkin. Joten pitihän ne ylimääräiset nyt pois ampua, ettei tarvitse kotiin kantaa.
Käytännössä ne eivät kuitenkaan menneet metelinä penkkaan, vaan sain harjoitella IDPA:ssakin tärkeitä liikkumisen jälkeisiä nopeita nostoja, sekä tietysti valon käyttämistä uuden valopidikkeen kanssa.
Weapon mounted light (WML) -asevalon harjoituksia
Aseeni on lähes minimimitoissa pituuden suhteen (30cm piippua ja 60 kokonaismittaa). Ajattelin aikaisemmin, että aseen piipunpää on niin tukossa, ettei siihen mitään asevaloa enää kiinni saa.
Edellisviikon force-on-force-milsim-airsoft-wannabeharjoituksissa WML:n käyttäminen oli kuitenkin niin mukavaa (vaikka nippusiteet katkesivat kahdesti) että piti vielä kertaalleen koittaa oikeassakin aseessa.
Ja onnistuihan se.
Lisäsin avotähtäimen taakse picatinnyyn offset-lisäpalan, joka toisintaa picatinnykiskon noin 45° jommalle kummalle puolelle. Tähän kiskoon kiinnitin yhden kiikarinjalkakiinnikkeen, johon taas kiinnitin oman Fenix TK15UE -valaisimeni.
Videosta huomaa hyvin, kuinka valo jää joitakin kertoja päälle. Todennäköisesti siksi, että valo on hivenen liian takana, jotta peukalolla riittäisi liikkeessään herkkyyttä.
Taidan joskus tulevaisuudessa siirtää picatinny-offset-sovittimen ihan kiskon kärkeen ja siirtää avotähtäimen niiden taakse. Avotähtäimet ovat minulle pelkkää varasuunnitelmaa ja uskon sen toimivan auttavasti siitäkin kohdasta.
Lisäksi nykyinen offset-sovitin ”siirtää” kiskoa minimaalisesti ja lähes kiinni alkuperäisessä kiskossa. Toisen mallisella offset-sovittimella kisko laskeutuisi vielä vähän alemmas, mutta pelkään sen samalla siirtyvän myös liikaa ulospäin aseesta. Kokeilen tätä varmasti kuitenkin.
Kummatkin sovitinkappaleet ja yksi kappale kiikarinkiinnikettä (sisältää siis kaksi rengasta) maksaa Tradesoftissa noin 40 euroa. Taaskin: niin kauan kuin minulla ei ole sovittimessa kiinni 2 000 euron kiikaria, eikä kukaan ammu minua takaisin, voin hyvin säästää muutaman kympin ja ostaa koko rahalla patruunoita.
Videosta huomaa hyvin myös sen, kuinka minulla on vaikeuksia saada varmistin päälle laukausten jälkeen. Ja kuinka hankalaa on muistaa sekä poistaa varmistin, että käynnistää valo ennen ampumista ilman suorituksen merkittävää hidastumista.
Mutta siksihän näitä harjoitellaankin.
Ja kun vielä sai iltapäivällä harjoitella videoeditointia, niin mielestäni ihan mukiinmenevä päivä, vaikka en kunnon harjoituksiin aikataulujen vuoksi päässytkään.
(Pahoitteluni tuotenimipornosta, mutta haluan että jokainen etsivä löytää, jos sattuu etsimään samanlaista.)